Marja hurautti Joensuussa 3.5 Suvantosillan ali kumilautalla. Mukana matkalla oli Elixir-ohjelma filmaamassa.
16.5 Elixir-ohjelmassa on Lieksan Matkakaverit mukana. Muistahan katsoa.
Ei tämä varmaan mikään uusi resepti ole, mutta minulle uusi.
Ostin pari tuorettä filettä kirjolohta ja tillinipun. Tuli Ruunaalle ja kysyin Päiviltä graavilohen tekoreseptiä. Päivi antoikin reseptin ja minä rupesin tekemään. Silppusin tillin ihan pieneksi. Luvin ohjetta ja siinä luki murskattua valkopippuri ja merisuolaa. Kävin isosta pussista merisuolan ja seuraavaksi etsin valkopippuria. Oli vähän hämärä maustekaappi niin käteeni osui vaaleita pippureita. No otin niitä kourallisen ja pistin muovipussiin ja hakkasin lihanuijalle ne murskaksi. Laitoin samaan kippoon karkean merisuolan, silputun tillin ja murskatun pippurin. Ripottelin seoksen fileiden päälle ja painoin vastakkain fileet. Laitoin kalat vuorokaudeksi jääkaappiin ja lisäsin vielä painot kalojen päälle. Rupesin siivoamaan jälkiäni niin huomasin, että olin murskannut viherpippureita enkä valkopippureita niin kuin olisi pitänyt.
Puolentoista vuorokauden kuluttua otin kalat esille ja terotin veitsen. Pyyhin tillit ja pippurit kalan päältä ja leikkasin ohuita siivuja lohesta. Päivi oli paistanut saaristolaisleipää ja niin sipasin voita leivälle ja pistin graavilohen leivän päälle ja a´vot mikä nautinto. Voin sanoa, että viherpippurigraavilohi on herkullista. Meidän joulupöydästä tämä herkku löytyy.
Karelia a´la carte Ruunaa
Niinhän se on, että mitä kiireempi kokki sen parempi soppa vai voisiko se olla jouluinen soppa. Työnjako on meidän keittiössä sellainen, että Päivi tekee jouluruokaan kaikki taitoa vaativat ruuat niin kuin laatikot, punajuuripaistokset, rosollit ja joulutortut. Minä paistan yleensä kinkun ja teen karjalanpaistin sekä lämmitän glögin. Kinkku muhi yöllä sähköuunissa ja karjalanpaisti hautui leivinuunissa 130 asteessa yön yli. Otin kahden aikaan yöllä kinkun pois uunista ja lisäsin vettä karjalanpaistiin. Menin nukkumaan ja unohdin laittaa kellon soimaan.
Heräsin vartin yli 7 ilman herätystä kun lapset lähtivät kouluun. Katson kelloa ja laskin, että nyt vauhdilla Ruunaalle. Pakkasin autoon ruuat ym. tarvikkeet ja suuntasin Ruunaalle. Päivi oli jo aloittanut työt, onneksi, sillä olin jo hiukan myöhässä. Töitä oli vielä vaikka toisille jakaa, mutta kahdestaan oli selvittävä. Tänään oli 50 hengen ryhmä tulossa viettämään pikkujoulua Raunin Kylään. Ruokailu alkaa klo 10.30 glögillä ja pääruoka klo 11.
Mittasin 6 l glögiä ja laitoin lämpiämään. Seuraavaksi karjalanpaisti kuumenemaan. Erotin karjalanpaistista lihat ja liemen, jotta lihat eivät hajoa. Laitoin pari kourallista rusinoita glögi-kattilaan ja syöksyin virittämään ulkotulia ja laitoin kynttilöihin tulet. Lisäsin karjalanpaistiin pari lihalientä ja vähän vettä. Hämmensin paistinlientä ja ihmettelin, että eikö se lihaliemikuutio ollenkaan liuennut kun möykkynä ovat kattilan pohjalla. Sitten valkeni - siis suorastaan mykistyin - veri seisattui aivoissa ja sitten kun aivot olivat selvinneet shokista niin tajusin, että olin laittanut rusinat karjalanpaistin liemeen. Voi taivaan vallat 50 henkilöä odottaa karjalanpaistia ja minä teen rusinakeittoa. Tajusin heti, että en saa maukasta karjalanpaistia jos heitän liemen pois. Niinpä etsin siivilän ja siivilöin rusinat roskiin. Maistoin lientä ja jipiii … liemi oli ihan ok. maistui karjalanpaistille. Tarkka viininmaistaja olisi ehkä maistanut jouluisen maun, mutta minä en huomannut mitään.
Kysyin ruokailun jälkeen pikkujouluruokailijoilta miltä ruoka maistui. Kaikille oli maistunut ja sain vielä erikoiskiitokset maistuvasta karjalanpaistista. Eräskin kehui, että oli 10 kerta käydä jouluaterialla, mutta minun tarjoama joulu ruoka oli ollut tähän asti maistuvin, aivan huippu. No vahinkoja sattuu ja joskus näistä vahingoista voi syntyä aivan uusi ja jännittävä jouluruoka. Kukaan ei voi sanoa, että meidän ravintolassa saa sitä tavallista jouluruokaa.
Kiittäen Rauni
Nyt se sitten alkoi se viidenkympin villitys ja minä ostin moottoripyörän. Pyörä on 535 Virago. Nätti kuin mikä ja minulle ensikertalaiselle tarpeeksi ärhäkkä peli. En ole kyllä kerinnyt ajelemaan kuin Joensuusta Lieksaan kerran, eli kun toin pyörän kotiin. Seuraavana iltana lähdin ajelemaan Lieksan keskustaan ja kävin tankkaamassa pyörän. Minun tuttavani Mr Teemu halusi kokeilla pyörää keskustassa. Teemu kun sai pyörän alleen niin sen siliäntien hävisi silmänkantamattomiin. Ajattelin, että ajoi varmaan hurmiossa Lieksan Lehden talosta sisään. Parinkymmenen minuutin kuluttua Teemu tulee takaisin Viagran etupyörä solmussa. Kyllä keljutti. No onneksi mies hengissä, mutta jos totta puhun niin nenään meinasin tintata Teemua. Teemu oli ajanut tuhatta ja sataa ja tehnyt jalkajarrutuksen niin pyörä oli kantannut. Teemu sai pidettyä pyörän pystyssä, mutta löysi itsensä moottoripyörän selästä Lieksan kirkkopuistosta koivun ja kuusen välistä.
Mitä tästä opimme. ELÄ ANNA TYTTÖJEN MOOTTORIPYÖRÄÄ miehille. Miesten on vaikea hallita itseään tyttömopon selässä.
Viragon omistaja Rauni
Kevät toi kiireet ja kaikenlaisen säheltämisen. Huhtikuun lopussa minulta leikattiin rannekanavan ahtautuma vasemmasta kädestä. No hyvin on käsi kuntoutunut töitä paiskiessa. Olen jo laskenut koskiakin, joten ei huolta.
Kävin näyttämässä kättä Pohjois-Karjalan keskusairaalassa 9.6 ja tulomatkalla ajattelin tuoda Joensuusta polkupyoräni Lieksaan. Minulla on sellainen pyörän kuljetusteline auton vetokoukussa. Hieno härveli. Siihen vain pyörä roikkumaan ja vähän narulla kiinni ja eikun Lieksaan tuhatta ja sataa.
Olin ajellut jo 3 km kun puhelin pirahti soimaan. Ajoin tien poskeen auton ja pälätin varmaan vartin puhelimessa, niin joku ohi ajava mies koputti ikkunaan ja sanoi, että sidohan fillarisi vähän lujemmin kiinni. Lopetin puhelun ja kävin katsomassa polkupyörää. Joo, kyllä se oli hyvin pysynyt vauhdissa mukana, mutta oli narussa kiinni 5 m päässä. Polkupyörä oli raahautunut narun jatkona varmaan 3 km, sillä ohjaustanko oli lyhentynyt 15 cm ja vaihteen siirtäjä oli kulunut näkymättömiin sekä ketjut olivat poikki ja vaijerit rispaantuneet viuhkaksi. Tavarateline oli muotoitunut ihan toiseksi.
Minulta pääsi itku. Olin ajatellut lähteä Juhannuksena pyöräilemään Turun saaristoon ystäväni Vaavin kanssa. Koko loma pilalla kun ei ole polkupyörää. En jaksanut ajatella vaihtoehtoja tai uutta ratkaisua. Ajelin hiljaa Lieksaan ja vein pyörän korjaajalle. Korjaaja lohdutti, että elä välitä eräs Viekiläinen oli vetänyt pyörää 24 km niin silloin polkupyörästä oli takapyörä sulanut puolikkaaksi.
Mitä tästä opimme. No pyörän voi varmaankin sitoa huolellisemmin niin ei tarvitse itkeä jälkikäteen.
Rauni
En ole mikään jauhopeukalo, mutta olen aina välillä joutunut leipomaan niin kuin jokainen matkailuyrittäjä, joka tarjoaa ruokaa. Nuoruuteni hiihdin, joten en kerinnyt olemaan äidin opissa ruokaa laittamassa - syömässä kylläkin. Nuoruudesta muistan erään päivän, kun hiihtäjä Pertti Kiiskinen tuli käymään meillä. Minulla oli suun edessä sideharso, jotta jauhonpöly ei mene hengitykseen. Pertti sanoi, että noinko ahne olet taikinalle, että kuonokoppa pitää olla naamalla.
Sen hetkinen poikakaveri Make oli ampumahiihtäjä. Minä päätin olla hyvä emäntä ja opetella leipomaan ruisleipää. Kävin leipomosta taikinajuuren ja samantien alustin taikinan. Ei hiivaa, eikä mitään hapattamista. No eihän se leipätaikina noussut ollenkaan. Tein sankollisen taikinaa ja leivon ns. reissumiehiä eli pieniä, pyöreitä ja matalia leipiä. Leivät eivät nousseet tietenkään mihinkään. Leipiä tuli varmaan kaksi sangollista. Ne olivat kivikovia, eikä niihin pystynyt puukko tai hammas, ainut keino oli liottaa keitossa ja järsiä reunasta.
Isäni tuli kylään. Keitin kahvit ja tarjosin leipiä tekohampaiselle miehelle. Naurettiin leivän paistolleni maha kippurassa. Isäni sanoi, että “Elä Rauni huoli, Make on mielissään kun annat kaksi sangollista ”savikiekkoja” harjoitteluun”.
Nyt tuosta leipomisyrityksestä on kulunut jo 20 vuotta ja oli taas aika ruveta yrittämään ruisleivän tekoa. Kävin taas juuren leipomosta ja hapatin vuorokauden ja pistin hiivaakin. Seuraavana iltana alustin taikinan ja kohotin ja kohotin. Kaikki oli ns. kohdallaan, mutta leivissä ei tapahtunut vieläkään nousua kuin vähän. En uskaltanut vieläkään tehdä isoja limppuja vaan jälkiuunileivän näkösiä leipiä. Lopputulos, syötiin kaksi leipää ja todettiin, että Raunin leipä on hyvää, mutta kovaa kuin elämä tammikuussa.
Leipuri Hiiva
Järjestin tyttäreni Marjan kanssa ensimmäisen kerran joulun Ruunaalla asiakkaille. Ryhmään kuului 5 aikuista ja 4 lasta. Sorjosen isä ja äiti sekä lapset ja lapsenlapset tilasivat ns. valmiin joulun Ruunaalle. Tuloiltana oli ensin savusaunan muhevat löylyt ja sen jälkeen perhe kokoontui Akanvirtaan nauttimaan jouluateriaa. Ihan oikea Korvatuntuturin Joulupukki tuli vierailemaa perheen luona.
Raunin Maja oli varattu 24. - 27.12. väliseksi ajaksi majoitukseen. Pienimmät lapset löysivät heti leikkipaikkansa eli parven. Eka yö oli varmaan hiemen kuuma ylhäällä parvella, mutta siellä he kuitenkin viihtyivät, olivat kuin linnut turvallisesti pesässä. Joulupukin lahjojen kanssa oli kiva leikkiä parvella.
Aamupala, lounas ja päivällinen -tahdilla nälkä ei yllättänyt ja joka ilta oli sauna. Lunta tuli sen verran, että lapset pääsivät pulkkamäkeen ja liikuntaa kaipaavat pääsivät hiihtämään tai patikoimaan. Hiihtolenkit pystyi tekemään Siikakosken tiellä ja patikoimaan pääsi polkua myöten Siikakoskelle sekä Murrookoskelle. Pakkasta oli vain 0 - 5 asteeseen.
Rauni-tonttu.
Kaikki Te tuhannet ihmiset, jotka olette tukeneet henkisesti ja rahallisesti minun yrittämistä Ruunaalla Teille lämmin kiitos tuestanne.
Olen päässyt miltei siihen päämäärääni mitä suunnittelin 2004. Joitakin esteitä on vielä kömmittävä yli, mutta niin kuin Tuntemattomassa Sotilaassa joku kapiainen sanoi, että eiköhän mennä suon yli että heilahtaa. Samaa taktiikkaa olen joutunut itsekkin käyttämään. Silloin kun on pitänyt tehdä hyppy tuntemattomaanniin olen vain pistänyt silmät kiinni ja hypännyt. Äitini kertoi, että synnyin jalat edellä. Hyppy tuntemattomaan kannattaakin tehdä jalat edellä ei pää.
Nyt on rakennettu ja seuraavaksi pitää saada myynti kuntoon. Tammikuussa 2009 olen ajatellut aloittaa myynnin.
Jos Joulun jälkeen joku kolkuttaa oveesi, se saatan olla minä. Sillä haluan sinut Ruunaalle.
Hauskaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta
Toivoopi Rauni Ruunaalta
Mika toi poikaporukan Ruunaan koskille 14-16.11. Etelän pojilla oli tavoitteena selviytyä kaksi vuorokautta Ruunaan maisemissa Raunin eli Lady Rambon hoivissa. Kun poijilla ei ollut mitään tekemistä, niin Raunilla oli. Ensin kelopöllit silpuksi ja puiden roudaaminen eri mökkeihin. Ravintola Akanvirtaan piti saada jouluilme ja sen pojat loivat käden käänteessä. Joulukuusi koreaksi ja köynnökset kattoon. Pikkujoulusauna lämpiämään (Oltermannin ryhmälle) ja paljuun 4000 l vettä, johon oli aikaa vain tunti. Vesihana ei kuitenkaan tuottanut tarpeeksi nopeasti vettä vaan lisävesi kannettiin 80 l saaveilla Siikajärvestä. Illan tavoitteena on päästä rantasaunaan ja paljuun kylpemään - ja nähdä edes vilaus illan naisryhmästä.
Jesse oli päättänyt saada naisen. Avuksi tuli Solan Voiman Lempi Lemmensaippua, jonka tuoksu oli kuin kukkakedolta. Jessen kohtalokas ilta alkoi, kun linja-autosta laskeutui blondi. Tuulenvire toi saippuan tuoksun blondin sieraimiin ja silmiin osui Jesse James. Jessen niskavillat nousivat pystyyn, ilta oli alkanut todella sähköisesti. Ongelmana oli vai se, että miten blondille saadan Jessen puhelinnumero.
Naisryhmä tarvitsi ruokailun jälkeen iltaohjelmaa ja avuksi pyydettiin poikien Handlaa elämä -ryhmä. Hunksit jäävät kolmanneksi tämän ryhmä jälkeen! Illan ohjelmassa oli kapulaviesti. Kapula kulki kuin rasvattu salama ainakin Mika P:n jalkojen välissä. Ja Jarin - vai kuka se oli? Oliko se Markus, joka sai pujottaa kapulan blondin jalkojen väliin? Varattuina miehinä eivät kuitenkaan nähneet blondin kauneutta vaan haaveilivat omista vaimoistaan. Itarajalla Lieksassa kun ollaan, niin illan tärkein tehtävä oli saada karhu kaadetuksi. Karhun virkaan pääsi Mika V ja pirteäksi partiolaiseksi Jesse. Illan aikana kellistyi karhu ja karhunkaataja (kauppias) oli suoritukseensa tyytyväinen.
Aamun sarastaessa alkoi sataa lunta. Edessä oli kuitenkin 10 km koskenlasku kumilautalla. Talvivaatteet päälle ja pipo päähän ja eikun menoksi. Pojat saivat koskenlaskuvarusteet, mutta niin kuin aina, Jesse halusi olla erilainen nuori. Hän vaeltaa omia polkujaan lenkkarit jalassa. Jesseä hirvitti koskenlasku, mutta kun jo perjantain ratsastusretki jäi väliin, niin koskenlaskuun oli päästävä näyttämään, mitä nuorimies osaa ja kestää. Kumilautta on rakennettu siten että vesi tulee ja menee pohjassa olevien reikien kautta, mutta tätähän Jesse ei tiennyt ja lähti lenkkareissa lauttaan. Ilman lämpotila oli +3 astetta ja vesi oli +5 asteista. Metri rannasta, niin Jesse oli jo jäässä. Jesse pääsi “piikkipaikalle” ja polvistui lautan keulaan, veden killuessa polvissa. Jesse ei tiennyt, että Neitikoski kastaa ja ottaa luulot pois kaikilta. Jesse oli iso mies ja Neitikosken stoppariaalto mentiin melkein sukeltamalla läpi. Se ilme ja kokemus, minkä Jesse sai henkeään haukkoen laskettuaan Neitikosken stopparin läpi oli vertaansa vailla! Sanotaan, että kun perhekalleus kastuu miehellä niin kaikki on mennyt. Jessellä meni kaikki. Sitä ulinaa ja elämystä, minkä Jesse sai voi verrata vain … Jesse voi itse kertoa mihin, vaikkapa sitten joskus pojille kehuen.
10 sekuntia Jesse kävi kamppailua lähteäkkö vai jäädä lauttaan. Kylmä meni luihin ja ytimiin. Jesse päätti jäädä lauttaa ja kestää kuin mies oman tyhmyytensä pukeutumisestaan. Pitkät järviosuudet Jesse paleli, mutta kuitenkin reipas asenne säilyi koko matkan. Kattilakoski tultiin pyörittäen lauttaa myötäpäivään koskenlaskun aikana. Jessen takalistoon räiskyi vettä ja taas Jesse ulisi. Jesse haaveili lihapadoista, joita ravintola Akanvirrassa emäntä valmisti, ja odotti herkemättä pääsyä lämpimään.
Kunniakirjojen jako oli samalla seikkailun päätös. Ranskalaisten suudelmien saattelemina jokainen sai kunniakirjan Suuresta rohkeudesta. Jesse on suomalainen mies, joka vain rakastaa naisia ja haaveilee, puhuu mutta ei pussaa vielä.
Kylmää kyytiä tarjosi Rauni
Ps. Toivon koko isosta sydämestäni jokaiselle onnea. Elias olet hyvä nuoriso-ohjaaja ja olet hieno persoona. Kaikkea hyvää toivoo äitee
Torstai on toivoa täynnä, mutta perjantai 14.11.2008 on pelastus, sillä sähköt kytketään Siikarantaan Raunin kylään. Taidan poksauttaa shampanjapullon.
Olo on kuin Lucia-neidolla
